Voisin vain istua silmät kiinni ja kuunnella hiljaisuutta, useimmiten siinäkin on aivan liikaa. Mitä oikeastaan onkaan hiljaisuus? Maalla tuijotin puroa tuntikausia ja kuuntelin virtaavaa vettä, kaupungissa hiljaisuus on meditatiivinen hurina, humina, koneiden ja tuulettimien tasainen mantra. Koulun puutyöluokassa minä seisoin paikallani, tarkkailin pakenevia pölyhiukkasia, kun ilmastointi teki arkista työtään. Huminaa katkoi etäisen työkalun ääni ja lopulta luokkaan tullut kanssaopiskelija. Hämmennyin kulkukortin rääkäisystä oven avautuessa, äänitys katkesi.
Kuuntele:
- T. Tenhunen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti