Lainaaminen Metsossa

Lainaaminen ei aina käy niin helposti kuin luulisi. Joskus kirjastokortin pin-koodi unohtuu, lainojen enimmäismäärä ylittyy, viivakoodissa on vikaa tai muuta odottamatonta ilmaantuu.

Tampereen pääkirjasto Metsossa tehtiin jokin aika sitten uudistuksia. Lainaaminen ei enää ole pääasiassa kirjastovirkailijoiden hommaa, vaan on siirrytty kokonaan itsepalvelu lainausautomaatteihin. Asiakkaiden täytyy osata käyttää lainaus- ja palautusautomaattia sekä tulkita sen antamia äänisignaaleja. Etenkin vanhemmille ihmisille tämä osoittautui aluksi melko hankalaksi, mutta onneksi virkailijat ovat useimmiten avuliaita ja tavoitettavissa.

Metson aulassa kaikuu. Puhe, askelten kopina ja erilaisten laitteiden äänet sekoittuvat keskenään. Palautusautomaatin liukuhihna päästää matalaa ääntä kun lainat syötetään sisään. Sekaan unohtunutta toisen kirjaston lainaa laite ei hyväksy. Musiikkiosastolla on rauhallisempi tunnelma. Ensin laitteeseen asetetaan kirjastokortti josta kuuluu lyhyt piippaava ääni. Tunnuslukua kirjoitettaessa näppäimistä kuuluu hiljaista näppäilyääntä. Seuraavaksi lainat vedetään linjaa pitkin ja pysäytetään reunaan. Tässä vaiheessa ei kannata kiirehtiä. Aina kun laina rekisteröityy, kuuluu lyhyt piip. Kun kaikki lainat on vedetty linjan läpi, kirjastokortin voi nostaa laitteesta. Kohta alkaa säksätys kun laite alkaa tulostaa kuittia. Lopuksi otetaan kuitti talteen ja laitetaan lainat reppuun.

Kirjastojen oletetaan olevan hiljaisia ympäristöjä, ja moneen muuhun verrattuna sitä ne myös ovat. Kuitenkin mitä enemmän aikaansa kirjastossa viettää, sitä paremmin huomaa kuinka paljon kovaäänisiä äänilähteitä siellä on.

Kuuntele:



- V. Sankila