maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ehdotus: Välituntikello

Ehdotan tallennettavaksi tamperelaisen peruskoulun välituntikelloa. Messukylästä löytyisi Takahuhdin ala-aste sekä tien toisella puolelta Messukylän yläaste ja lukio.

PP

Ehdotus: Kyröspohjan haukkuvat koirat

Ehdotan tallennettavaksi Hämeenkyrön Kyröspohjaa. Seudun äänimaisemassa on eräs korostunut ominaispiirre: koirien haukku.

Vietin toissakevään Kyröspohjassa, lähellä Frantsilan yrttitilaa. Juuri niillä kohdin on joka pihassa koira. Jos lähdin kävelylle, minua haukuttiin joka pihalta. Tuloksena oli jatkuva räksytys, jonka ominaislaatu muuttui aina kun siirryin yhden koiran haukkualueelta seuraavan hurtan näköpiiriin.

Ilmiön saattoi kokea kävelylle lähtemättäkin. Usein haukku alkoi aamulla ja jatkui myöhään yöhön. Alueen koirasto tuntui toisinaan keskustelevan keskenään matkojen päästä. Yksi aloitti, ja kohta kauempaa kuului vastaus; välillä saattoi erottaa kolmen tai neljän eri haukun vivahteet.

Kaikesta tästä huolimatta ei Kyröspohja kuitenkaan ole vain koirien. Toinen seudun äänimaamerkki on Kirkkojärveltä alkukeväästä kantautuva nuorten joutsenten trööttäily. Niiden äänet ikään kuin kuuluttavat lahdukan sijainnin.

Kolmantena luonnonäläkkänä muistan naakat. Niiltä ei voi välttyä, niin paljon niitä on. Sopivalla hetkellä eläinkunta luotaa yhtäaikaisella ulosannillaan maaston muodot: pystykorva notkelman kaiut, joutsen järven rantakoivut, naakkaparvi pihapiirin - niinä harvoina hetkinä kun Vaasan tien liikenne on tavallista vaimeampi taustakohina.

PP

Kuuntele: Maint Partnerin tehdas Nokialla

Kuvassa näkyvät Nokian tehtaat sattuvat olemaan tuotantotauolla, eikä niissä tapahdu juurikaan mitään tähän aikaan kesästä. Portti tärisee, eikä sisään päästetä ketään. On siis pakko hypätä kaasutrukin kyytiin ja ajaa Nokian tehtaillekin huolto- ja kunnossapitopalveluja suorittavan Maint Partner - yhtiön Nokian tehtaaseen.
Tehtaassa meille soittaa metallinhajuista musiikkia värikkäällä ja äänirikkaalla kalustollaan äänitteen lopussa kommenttia heittävä teollisuusasentaja Jarmo Myllymäki. Löytyy pylväsporakonetta, hiomakonetta ja rälläkkää. Löytyy hitsausvehkeitä, tohotinta ja plasmaleikkuria. Paineilmaa ammutaan ja hallinosturilla leikitään. Kaikilla on hauskaa ja lapset ovat terveitä leikkiessään.


Kuuntele: Nokian kirjasto


Kirjastoissa pitäisi olla hiljaista, mutta ei Nokian kirjastossa nimittäin! Se tuntuu olevan lapsiperheiden meluisa tapaamispaikka, jossa kirjoja ja levyjä selaillaan voimakkailla otteilla. Hiljaisuuden voi kuitenkin löytää lukusaleista, joihin opiskelijat menevät keskittymään ja tenttaamaan.

Kuuntele: Nokian Välikatu ja kauppa

Nokian Välikatua pidetään Tampereen Hämeenkadun tavoin pääkatuna kaupungissa. Autoja ja moottoripyöriä päristelee edes takaisin ja kaupan ulkopuolelle jätetty koira haukkuu sydämensä kyllyydestä. Astumme sisään keskustan S-Marketiin, josta löydämme mansikoiden, kirsikoiden ja herneiden myyjän, Sara Parkkisen, joka kertoo päivästään Välikadun kaupassa. Taustalla kaikuvat kassojen ja pelikoneiden äänet sekä pullonpalautuksen kolina.

Kuuntele: Vihnusranta

Vihnusranta on idyllisen pieni kesäranta Vihnusjärvellä, Nokialla. Sinne johtaa metsäpolku, joka jättää autojen huminan pikku hiljaa taakse. Vihnusrantaan tulevat aikuiset rauhoittumaan ja lapset leikkimään. Linnut visertävät ja laineet liplattavat.
Ääniä on kommentoimassa Olli Rannikko, rannan uimavalvoja.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Ehdotus: Kalliojärven luonto Nokialla

Käyn usein kesäisin pyörälenkillä Kalliojärven ja Porrasjärven maastossa. Rannalle on mukava pysähtyä huilaamaan ja kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta, koska se on niitä ainoita paikkoja, johon ihminen ei ole vielä liikenteen melulla tunkeutunut. Lokit ja muut linnut huutelevat järven toiselta puolelta ja välillä rantavedessä hyppii kaloja. Kimalaiset ja sudenkorennot pörräävät rannan kasveissa. Miten voi nykyään olla niin hiljaista missään...

Tässä eräänä päivänä havahduin ääneen, joka ei ollut luonnosta peräisin. Rantakallio alkoi kumahdella todella matalalla äänellä. Huomioni heräsi, kunnes samassa hetkessä vastarannalla päin rytisi kuin ukkonen. Ääni pelotti lähitienoon linnut lentoon, kunnes tuli uudelleen hiljaista.

Ihminen muistutti olemassaolostaan. Kilometrien päässä se räjäytti kallion ja uhosi, että täältä tullaan, ennemmin tai myöhemmin. Kesämökkien tonteiksi taipuu myös Kalliojärven rannat.

JA, 29

torstai 25. kesäkuuta 2009

Viimeiset hetket käsillä!

Vieläkö mielessäsi on kiinnostavia äänimaisemia?

Lähetä ehdotuksesi pian, sillä keruuaika jatkuu kesäkuun loppuun. Vielä siis muutama päivä aikaa jäljellä pohtia minkälaisen ääniympäristön sinä haluaisit tallennettavaksi!

Kuulostelu totta kai jatkuu keruuajan päätyttyäkin.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kuuntele: Ritvalan Helkavirsikulkue


Ritvalan Helkajuhla
on Suomen vanhin kansanperinnejuhla jota vietetään aina helluntaina. Kalevalamittaisia helkavirsiä laulava neitojen kulkue lähtee Ritvalan Raittinristiltä ja päätyy Seurantalonmäelle. Kulkueen jälkeen vietetään kotiseutuhenkistä ulkoilmajuhlaa. Tänä vuonna ilma oli kaunis, neitojen äänet soivat heleästi:

"Ruvetkasme rohjekasme
kaunissa joukossa
älkäs eäntämmä häväkkö
kaunissa joukossa

vaik o lapset laulamassa
kaunissa joukossa
pikkuiset pirisämässä
kaunissa joukossa"

Kommentoimassa Leena Valkeapää.

KUUNTELE

Kuuntele: Yli lentävät koneet

Minun äänimaisemani syntyi melkein 70 vuotta sitten. Perheeni muutti Härmälään lentokentän ja Valtion lentokonetehtaan väliselle alueelle keväällä 1941. Lapselle oli suuri ihme koneet, jotka nousivat kentältä ja kiertelivät kentän yläpuolella ja joskus asuinalueemmekin yläpuolella. Aina, kun koneen ääni kuului taivaalta, pysähdyin ja käänsin katseeni pilviin. Se ääni jäi pysyvästi mieleen.

Aikuisena muutin muualle Suomeen, mutta eläkepäivien alkaessa palasin Tampereelle ja asetuin asumaan Peltolammille. Härmälän lentokenttä oli muisto vain, mutta lentokoneet palasivat elämäni arkipäivään. Peltolammi sijaitsee Pirkkalan lentokentän lähestymisalueella. Kuulen taas päivittäin yli lentävien koneiden äänen ja menen ikkunan ääreen katsomaan minkälainen kone on kyseessä. Matkustajakoneilla on rauhallinen ja tasainen ääni. Hornetit ujeltavat niin, että korvia särkee. Aluksi inhosin sitä ääntä, mutta jokin aika sitten huomasin, että suorastaan kaipasin sitä, kun lennosto oli jossain muualla Suomessa harjotuksissa. Kun Hornetien ujellus taas kuului pari päivää sitten, melkein juoksin ikkunaan seuraaman niiden ylilentoa. Lentokoneiden moottorien ääni on jotain sellaista, mikä kuuluu tähän maisemaan. On kuulunut jo monta kymmentä vuotta.

VV, 73

KUUNTELE

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kaksi viikkoa aikaa ehdottaa äänimaisemaa!

Jos et ole vielä lähettänyt meille ehdotustasi pirkanmaalaisesta äänimaisemasta, niin kannattaa tehdä se pian! Ehdotuksia äänimaisemista otetaan vastaan vielä kahden viikon ajan, 30.6. mennessä.

Ehdotus: Dieselveturin verkkainen hurina


Tampere oli veturitehtaiden kaupunki aina 1980-luvulle saakka. Höyryveturien jälkeen Lokomon ja Tampellan tuotantolinjoille tulivat dieselveturit ja niiden koneistot. Myös Valmet liittyi veturinvalmistajiin dieselkaudella. Vetureista suurimmat, kuten "Huruina" tunnetut Hr12:t, ottivat haltuunsa kiskojen valtiuden höyryvetureilta 1950-luvun lopusta alkaen.

Ääninäytteessä raskas Hr12-dieselveturi lähtee Toijalan ratapihalta kohti Tamperetta ja edelleen Haapamäkeä. Kaukana on höyryveturiajan rautateille ominainen rytmikäs puuskutus, kun suuren hidaskäyntisen dieselmoottorin verkkainen hurina katoaa avaruusaikakautiseen ratamoottorituulettimien ujellukseen.

JH

KUUNTELE ÄÄNINÄYTE

Ehdotus: Rautateiden äänet ja höyryjunat


Rautatie tuli Pohjois-Hämeeseen vuonna 1876, kun Hämeenlinna-Tampere-Turku-rata valmistui. Rautatien äänet ovat siitä lähtien olleet olennainen osa ratavarren äänimaisemaa. Tampereella ja erityisesti Toijalassa ne ovat muodostaneet aikanaan jopa tärkeimmän osan paikkakunnan akustista ilmettä. Ja Tampere oli maan veturinrakennuksen ehdoton keskus.

Sata vuotta, rautatien aamuhämäristä 1970-luvulle saakka, ratapihojen äänenjohtajana toimi höyryveturi. Useimmiten se oli Tampereella rakennettu. Höyryvetureita valmistivat Tampella vuodesta 1898 alkaen ja Lokomo vuodesta 1916 alkaen. Viimeinen Suomen rautateille valmistunut höyryveturi, uljaista uljain "Rulla-Risto", puuskutti ulos Tampellan tehtaalta vuoden 1957 lopulla.

Kaikki höyryveturit eivät olleet kansan ihailemia näyttäviä ja nopeita "Ukko-Pekkoja" tai "Ristoja" tai niiden edeltäjiä. Mutta koskaan veturit eivät olleet maan hiljaisia hoitaessaan jokapäiväistä leiviskäänsä. Olkoon ratapihan päivä tai yö ollut miten arkinen tahansa, antoi höyrykone sille rytmin, ja viheltimet soittivat melodian. Se oli useimmiten tervehdys tamperelaiselta veturitehtaalta. Ääninäytteessä kevyt Tk3-tavarajunaveturi, Suomen runsaslukuisimmin valmistettu höyryveturi, tekee vaunuletkan työnnön Toijalan ratapihalla.

JH

KUUNTELE ÄÄNINÄYTE

Ehdotus: Kesälauantai Hämyslavalla

Kesäinen lauantai vähän ennen ilta kuutta. Metsän takaa kuuluu basson tasainen tahti, jonka päälle linnut laulavat omia säveliään. Hämyslavalla on illemmalla tanssit, ja bändillä on soundcheck menossa. Myöhemmin naisten nauru, miesten röhinä ja amerikanrautojen pörinä täyttää ilman, mutta vielä pystyy tanssimaan omalla pihalla humppaa basson kahta nuottia kuunnellen.

V. N. 23

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kuuntele: Tampereen rautatieasema

Seisot yöjunan vaunussa. Astut käytävälle ja kuulet kuulutuksen - juna on jälleen saapunut Tampereelle. Astut ulos junasta ja vaivut ajatuksiisi junan kiitäessä ohi. Samassa huomaat, että onkin päivä! Ihmiset vilisevät rautatieaseman käytävillä ja hallissa kaikuu kuulutus. Tiedät, että sinun täytyy lähteä jälleen matkaan. Kävelet laiturille ja juna saapuu. Ihmiset astuvat sisään ja juna vie matkustajat kohti uutta seikkailua.

Tampereen rautatieasema sijaitsee Hämeenkadun itäisessä päässä. Sen tunnusääniä ovat sihisevät ovet, kaikuva naisen ääni kuulutuksineen kolmella kielellä, ihmisvilinä ja puheensorina sekä saapuvat ja lähtevät junat, joiden vaunut natisevat ja notkuvat kiskojen kirskuessa ja kolistessa.

Ehdotus: Haihunkosken kohina, juna ja kalamiehet

Uuden ja ikiaikaisen äänimaailman kohtaaminen. Akaan Viialan Haihunkosken yläjuoksulla kuuluu kosken kohina ja sen rikkoo noin 10-15 minuutin välein ohi ajava juna Tampere-Helsinki radalla. Aikanaan Hämeen ja Satakunnan rajalla sijaitseva Haihunkoski ja tässä tapauksessa sen yläjuoksu on myös vilkas kalastuspaikka, joten jos tarkkana on, voi kuulla kalamiesten hiljaista jutustelua. Reitti paikalle käy astumalla kosken sivuitse, joenrantaa, urheilukentän sivuitse yläjuoksulle. Koulupäivinä kuuluvat vaimeat lasten äänet noin 300 metrin päästä paikallisen ala-asteen pihalta.


Elina

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Ritvalan Helkavirsikulkue

Olin Ritvalan Helkavirsiä kuuntelemassa. Se on Suomen vanhin kansanperinnejuhla jota vietetään aina helluntaina. Kalevalamittaisia helkavirsiä laulava neitojen kulkue lähtee Ritvalan Raittinristiltä ja päätyy Seurantalonmäelle. Kulkueen jälkeen vietettiin kotiseutuhenkinen ulkoilmajuhla. Ilma oli kaunis, neitojen äänet soivat heleästi:

"Ruvetkasme rohjekasme
kaunissa joukossa
älkäs eäntämmä häväkkö
kaunissa joukossa

vaik o lapset laulamassa
kaunissa joukossa
pikkuiset pirisämässä
kaunissa joukossa"


Kuuntele : TAMK Taide ja Viestintä


Lähellä Tampereen keskustoria, Finlaysonin alueella, Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksessa tapahtuu, kesälläkin. Kahvilassa pidetään palavereja, tuotannon luokassa hälistään, käytävät kaikuvat ja projektit pauhaavat.
Koulun jännittävästä äänimaisemasta kertoo kesän jälkeen kolmannelle vuosikurssille astuva tuotannon opiskelija Pauli Kopu.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Ehdotus: Nysse Hämeenkadulla ja Frenckellin kellotorni

Eikös yksi pirkanmaalaisimmista äänistä tule Tampereen keskustasta, kun Nysset ajaa Hämeenkadun mukulakiveä pitkin. Siitä tulee ihan omanlaisensa erehtymätön saundi. :)
Toinen on Frenkelin kellotornin "Tammerkosken sillalla näin heilin ensi kerran" sointi.

nysse

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Ehdotus: Särkänniemi

Särkänniemen laitteiden huminat, kohinat ja ohessa soiva hytä.

Tyrsky, 28

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Ehdotus: Tulliklubin ikkunoiden helinä

Ääni, jonka voi halutessaan ajatella yhdistävän Tampereen historiaa nykyaikaan, on Tulliklubin eteläisten ikkunoitten helinä, kun sisällä pidetään jytisevää konserttia. Pankaa se talteen, ennenkuin nuoriso vihertyy unplugged-moodiin.

riamuantero, 53

Ehdotus: Hakametsän jäähalli

Asun aivan Hakametsän hallin vieressä. Mielestäni merkittävä elämääni talvisin liittyvä äänimaisema on jäähallista kiekkokaudella kuuluvat otteluiden äänet. Kun olin juuri muuttanut asuntooni, kuulin olohuoneen sohvalleni kun Tappara teki maalin ja kaiuttimista alkoi soida maalilaulu! Enää en joko kuule tai sitä soitetaan hiljemmin, vai lieneekö tullut vähemmän maaleja? Erityisesti pidän siitä äänestä kun ottelu loppuu ja katsojat sulkevat autojensa ovia ja ajavat pois. En siksi, että peli loppuu, vaan siinä on jotain hienoa kun kuulee tutun autonovien plaiskumisen ja sadat lähtevät autot. Toki sekin koskettaa, kun kannattajat tulevat ulos joko oman joukkueensa laulua hoilaten tai kannustushuutoja mylvien. Tuntee olevansa elämän liikenteessä mukana. Kesäisin Haka Ykkönen vain humisee koivikon takana autiuttaan. Yöaikaan ensimmäiset syksyn liukkaat saavat jälleen autoilijat villeiksi; he innostuvat käsijarrukääntyilemään, josta myös tulee tietty elämääni liittyvä ääni. Sitä en kuitenkaan ehdota talletettavaksi, vaan talvisen jääkiekko-ottelun jälkeisiä ääniä.

TK, 47

Ehdotus: Vonkunaa ja pauketta järven jäällä

Muutin joitakin vuosia sitten asumaan lähelle järveä. Ensimmäisenä talvena kaivoin sukset pitkästä aikaa esille ja suuntasin kohti järvenselkää, johon oli tehty hiihtolatu. Oli ilta ja alkoi jo hämärtää. Keskelle järveä päästyäni hätkähdin, kun kuulin voimakkaan jysähdyksen. Jähmetyin paikoilleni. Mikä se oli? Jatkoin matkaa ja vähän ajan päästä kuului toinen jysähdys. Nyt aloin jo hätääntyä. Saattoiko järven jää kuitenkin olla niin ohutta, että se pettäisi altani? Tuskinpa, oli kuitenkin ollut pakkasta jo hyvän aikaa. Käännyin kuitenkin takaisin ja lähdin hiihtämään kotia kohti. Nyt jysähdyksiä alkoi kaikua sarjana. Lisäsin vauhtia. Tuntui kuin ääni olisi seurannut minua. Se kuulosti siltä kuin jään alla olisi joku jyskyttänyt jään alapintaa. Mieleeni tuli yht´äkkiä, miten naapurini oli kertonut minulle pari päivää aikaisemmin, miten järveen oli luultavasti pudonnut meteoriitti. Heidän talonsa edustalle järveen oli näet ilmestynyt suuri avanto. Näin mielessäni kammottavan avaruusmonsterin, joka liikkui ehkä jään alla ja yritti nyt napata minut. Kiihdytin vauhtiani ja hiihdin kotirantaan verenmaku suussa. En ole varmaan koskaan sivakoinut niin rivakasti! Kun pääsin kotiin oli jo lähes pimeä.

Myöhemmin opin tuntemaan tämän järven jään äänen. Se kantautuu silloin tällöin jopa sisälle taloomme asti. Vieraat joskus hämmästelevät ääntä ja onpa sitä joku muukin uumoillut "ufojen ääneksi", kun järveltä on kuulunut vonkunaa ja pauketta. Viime talvena yritin nauhoittaa tuota ääntä. Huomasin kuitenkin, että vaikka ääni on voimakas ja sen kuulee selvästi, niin moottoritien humina kuitenkin peittää sitä melkolailla alleen. Nykyään pidän tuosta äänestä. Siinä on jotain kummallista ja outoa, se on kuin toisesta maailmasta. En ihmettele vaikka entisaikaan järven jään äänet olisivat synnyttäneet monia hurjia legendoja ja tarinoita.

A.T., 35

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kuuntele: Trimmeri ja moottorisaha omakotitaloalueella


Tahdon kertoa tämän pienen tarinan esimerkkinä siitä, kuinka paljon omaa tunnemaailmaansa voi heijastaa oman elinympäristönsä äänimaisemaan.

Asumme omakotitaloalueella, varmaan aika tavallisella. Vieressä menee teitä, mutta muuten on periaatteessa rauhallista. Olin yhtenä iltapäivänä nukuttamassa yksivuotiasta poikaamme. Työntelin häntä eestaas vaunuissa ohikulkevalla pikku tiellä. Yksi naapurimme tuntui jostain syystä sillä kertaa leikkaavan koko nurmikon trimmerillä, siis sellaisella, jolla yleensä siistitään pensaanjuuria ja muita reuna-alueita. Se pärryytys kuului koko tien matkalla, mutta oli tietysti kovimmillaan sen naapurin kohdalla. Lapsi ei ollut äänestä moksiskaan, se taisi olla mukavan tasainen ja rauhoittava jurina. Minä sen sijaan suhtaudun yleensä aika tunteikkaasti kaikkiin moottorivempeleisiin – erityisesti trimmeriin - ja niin tälläkin kertaa. Sappeni kiehui aina sillä kohdalla, varsinkin kun yritin vielä hymyillä kyseiselle naapurille ystävällisesti naapurisopua ylläpitääkseni.

Sain lapsen nukkumaan. Tulin kotiin ja unohdin autuaasti koko trimmerin. Hetken sisällä oltuani päätin nauttia kesäisestä päivästä ja lähteä vähän istuskelemaan puutarhaan sillä välin kun lapsi nukkuu. Puutarhatuolille istuttuani tajusin, että rentoutuminen on mahdotonta: kaiken linnun laulun ja ampiaisten pörinän yläpuolella kuului yhä trimmerin ääni ja raastoi hermojani. Vähän aikaa sen kanssa tuskailtuani ajattelin kokeilla laulaa sen kanssa, jos siten pystyisin sulautumaan siihen, eikä se enää häiritsisi minua. Aloin hymistä trimmerin taajuudella. Vähitellen rentouduin ja hyräilystä tulikin oikein nautittavaa. Tunsin tulevani yhdeksi trimmerin kanssa ja jopa ikään kuin ymmärtäväni sitä ja sen kieltä.

Sitten trimmerin ääni loppui. Kuin seinään. Ei voi, ajattelin, ei nyt tämän kaiken jälkeen. Niin kauan, kun sitä kirosin, ja nyt kun opin nauttimaan siitä, se loppui. Jäin istumaan hiljaisuuteen, yksin. Hiljaisuuteen, jota olin alun perin kaivannut, mutta joka tuntui nyt turhauttavalta, kun olin juuri löytänyt mieleistä seuraa. Istuin hiljaisuudessa hetken tyytymättömänä, kunnes vähitellen aloin sopeutua rauhaan. Silloin takapihalta kantautui moottorinsahan ääni – mies oli alkanut pilkkoa pöllejä saunapuiksi. Olin innoissani, ihanaa, uusi ääni, jonka kanssa sain laulaa ja löytää yhteisen sävelen. Ynisin moottorisahan saundia parhaani mukaan, poukkoilin kiihtyen ja juristen ylös ja alas. Kokeilu tuotti kuitenkin enemmän tahatonta komiikkaa kuin suurta mielihyvää. Moottorisaha oli liian oikukas ja kimpoileva, en voinut kokea sen kanssa sentasoista harmoniaa kuin trimmerin kanssa. Olimme moottorisahan kanssa väistämättä erillisiä, toisillemme tuntemattomia.

Lopetin yrittämisen. Tyydyin vain kuuntelemaan moottorisahan laulua. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni kaipasin trimmerin ääntä.

TT, 34

KUUNTELE

Kuuntele: Koveron Kruununmetsätorpalla Seitsemisessä

Koveron Kruununmetsätorpalla Seitsemisen kansallispuistossa valmistellaan kesän tuloa lämmittämällä torppaa talven kylmyyden jäljiltä. Kevään ääniin kuuluvat lasten äänet ja saapuneiden haarapääskyjen narisevan iloinen laulu. Kommentoimassa luontovalvoja Erkki Piilola ja torpan emäntä Helena Ahonen.


KUUNTELE

Kuuntele: Seitsemisen kevät


Seitsemisen kansallispuiston kevät on täynnä ääniä. Lintujen kevätlaulu soi ja tikkakin koputtaa puuta. Multiharjun aarniometsän ikihongat humisevat ja narisevat tuulessa. Jaulin kämpän koski kohisee.


KUUNTELE